Elämä

Simo Häyhä syntyi Rautjärvellä Kiiskisenkylässä 17.12.1905. Hänen kotinsa jäi nykyisen rajan tuolle puolelle kahden kilometrin päähän rajasta. Perheessä oli 8 lasta, joista Simo oli toiseksi nuorin. Hän kävi kansakoulun Miettilän koulussa rajan tällä puolen. Simosta tuli maanviljelijä kotitilalleen. Hän harrasti hiihtoa, metsästystä ja ammuntaa. Hän pelasi myös pesäpalloa siepparin tontilla.

Suojeluskuntaan hän liittyi 17-vuotiaana. Varusmiespalveluksen hän suoritti Polkupyöräpataljoona 2:ssa ja 1:ssä vuosina 1925-27. Hän kävi aliupseerikoulun ja kotiutettiin korpraalina. Tarkka-ampujakoulutukseen hänet kutsuttiin vuonna 1927.

Talvisodassa hän kuului Jalkaväkirykmentti 34:ään. Komppanian päällikkönä oli "Marokon kauhu" reservin luutnantti Aarne Juutilainen. Simosta käytettiin sodan aikana lempinimeä "Simuna". Hän taisteli Kollaalla ja Ulismaalla 30.11.1939-6.3.1940. Hän haavoittui vaikeasti kasvoihin 6.3.1940 Ulismaan korvessa vihollisen ampumasta räjähtävästä luodista. Simo Häyhälle tehtiin yli 10 kasvoleikkausta. Hän olisi halunnut osallistua myös Jatkosotaan, mutta siihen hän ei saanut lupaa. Hän sai tehtävän hevostenottolautakunnassa. Hän valitsi hevosia rintamalle.

Talvisodan aikana hänet ylennettiin alikersantiksi 28.8.1940 Mannerheim ylensi Simo Häyhän vänrikiksi.

Simo Häyhä oli kaikkien aikojen taitavin tarkka-ampuja 542:lla osumallaan. Simo käytti sodassa vain omaa, siviilistä tuomaansa kivääriä. Hän oli sotilas, jota omat ihailivat, mutta vihollinen vihasi. Hän oli vaatimaton, oleili mieluimmin omissa oloissaan, eikä koskaan kiroillut. Hän teki mitä käskettiin.

Sodan jälkeen Simo asettui asumaan veljensä maatilalle Ruokolahden Utulaan. Hänelle osoitettiin siirtolaisten asutustila Ruokolahden Syyspohjasta, jonne hän rakensi. Hän viljeli maata, hoiti metsiä ja metsästi.

Hänet kutsuttiin Ruokolahden Reserviupseerikerhon kunniajäseneksi. Hän oli Karjalan jääkäreiden kunniajäsen. Hän on myös Häyhä-sukuseuran kunniajäsen. Simo Häyhä eli koko ikänsä poikamiehenä.

Viimeiset hetkensä Simo Häyhä oli Sotavammaisten Hoito- ja kuntoutuskeskuksessa Haminassa, jossa hän kuoli 1.4.2002. Hänet on haudattu Ruokolahdelle.

Teksti: Harri Tonder
      elama.jpg